Kasvatustyötäni ohjaa voimakkaasti ajatukseni siitä minkälainen setteri on jalostamisen arvoinen. Nöyräksi minut on opettanut setteriharrastukseni alun sairaat koirat; yksi lonkkavikainen ja toinen alle vuoden vanhana vaikean sairauden vuoksi lopetettu narttu.

Terveydellä on siis suuri painoarvo kasvatustyössäni - sairaalla koiralla ei metsästetä. Terveys on muutakin kuin puhtaat lonkka- ja kyynärtulokset. Se on kokonaisvaltaista koiran hyvinvointia, joka näkyy niin työskentelyssä kuin kotonakin. Nykypäivän koirat kärsivät elintasosairauksista yhä enenevässä määrin. Tämä pitäisi ottaa huomioon yhtenä tärkeimmistä terveyteen liittyvistä asioista.

Tärkeää on myös vaalia setterin sisäänrakennettuja, periytyviä metsästysominaisuuksia, niitä mitkä tekevät setteristä ohjaajalleen omistautuvan, varman ja luotettavan metsästyskaverin. Tällainen kanakoira on helppo kouluttaa – sen luontaiset kyvyt löytää riistaa, linnun käsittelykyky, tuulen käyttö ja yhteyden pito. Oikeastaan ei voida edes sanoa, että koira koulutetaan metsästäjäksi. Se on sitä jo syntyissään. Se ainoastaan valjastetaan toimimaan omistajansa kanssa yhdessä. Omistaja ja koira oppivat lukemaan toisiansa.

Näiden ominaisuuksien lisäksi setterin pitää olla kestävä. Kestävyys muodostuu koiran fyysisestä kunnosta ja kaikista tärkeimmästä elementistä, rakenteesta. Parhaiten oikea rakenne voidaan arvioida rodunomaisessa työskentelyssä.

Jalostuksessa koiran ulkonäkö tulee viimeisenä. Rotumääritelmää tulkintaan tämän päivän näyttelyissä valitettavasti täysin erillään käytön vaatimasta kestävästä rakenteesta. Setterin tulee kestää pitkiä 8 tunnin metsästyspäiviä ilman rasitusvammoja, ja tämä voi onnistua vain terveeltä, oikeanlaisella rakenteella varustetulta setteriltä. Kestävyyteen voidaan liittää myös koiran luonne-ominaisuudet.

Koska setterit ovat suurimman osan vuodesta ns. kotikoiria, luonteen osalta vaatimukset ovat mitä suurimmat. Kun jalostuksessa haetaan muutakin kuin ulkonäköä, saadaan luonteenkin osalta miellyttäviä, mitään pelkäämättömiä yksilöitä. Koiran pitää kestää normaalin elämän rasituksia ja stressitilanteita. Setterit elävät usein lapsiperheissä ja ne rakastavat ihmisiä. Setteriä, joka kasvaa yksin pihan perällä tarhassa voi olla vaikeaa saada toimivaan yhteistyöhön metsällä. Jalostuksesta pitää karsia pois paukkuherkät, arat, flegmaattiset ja aggressiiviset yksilöt, sillä niillä ei ole mitään annettavaa rodulle.

Setterin ulkonäkö tulee pysyä sellaisena kuin se on aina ollut. Liian pieniä tai liian suuria koiria en suosi. Sekä irlannin- että englanninsetterin tulee olla elegantti, urheilullinen, elinvoimainen, iloinen, viisas ja ystävällinen.

En ihannoi nykypäivän näyttelytoiminnan muodostamaan kuvaa setteristä, sillä se ei vastaa sitä koiraa minkä keskellä olen kasvanut. Koira ei ole trendi-vaate eikä sen ulkonäön näin ollen pidä muuttua kuin vaatteet Milanossa. Yritän pitää irlannin- ja englanninsetterin jalostuksessani mahdollisimman alkuperäisessä muotissaan. Ihailen kaunista, helposti maastossa liikkuvaa koiraa ilman liioittelua.

KASVATUSIDEA PÄHKINÄN KUORESSA
* Terveys
* Metsästysominaisuudet
* Rakenne
* Luonne
* Ulkonäkö

Edellä mainituilla ei ole mitään paremmuusjärjestystä vaan ominaisuudet yhdessä rakentavat hyvähermoisen ja terveen metsästyskumppanin pitkäksi aikaa.

Breeding

I aim to breed healthy setters with natural breed specific working abilities and qualities that make them the best companions. I have had my share of bad fortune with my setters. The first one had a severe hip dysplasia and the second one was put down early in life because of untreatable epilepsy. In other words a healthy setter is a happy setter, and so is the owner.

A setter that is born with natural working abilities, is a joy to train. These setters are born to find game and point them out for you even in the hardest of conditions. Hunting setter needs to have the right physical strenght combined with the perfect structure, which enables the setter to move effortlessly. Working together with such a dog is something that I would like every hunter to experience.

It has been sad to see over the years that the breed standard has been ‘shaped’ for the show rings and many of the setters are no longer able to hunt or even move the way they are supposed to move. The looks of the setter the way show people appreciate it, is of no great importance to me. Our dogs attend a show a few times in their lives, at least our Setter Clubs annual special show. A setter cannot be treated as a piece of fashionable furniture, but with great respect for its unique skills to work with man and be his or her best friend.

Matters of importance to me:
* health
* genetic hunting skills
* the right structure
* character
* elegant and athletic appearance

copyright Katariina Roiha