Kasvatustyötäni
ohjaa voimakkaasti ajatukseni siitä minkälainen
setteri on jalostamisen arvoinen. Nöyräksi minut
on opettanut setteriharrastukseni alun sairaat koirat; yksi
lonkkavikainen ja toinen alle vuoden vanhana vaikean sairauden
vuoksi lopetettu narttu.
Terveydellä
on siis suuri painoarvo kasvatustyössäni -
sairaalla koiralla ei metsästetä. Terveys
on muutakin kuin puhtaat lonkka- ja kyynärtulokset.
Se on kokonaisvaltaista koiran hyvinvointia, joka näkyy
niin työskentelyssä kuin kotonakin. Nykypäivän
koirat kärsivät elintasosairauksista yhä
enenevässä määrin. Tämä
pitäisi ottaa huomioon yhtenä tärkeimmistä
terveyteen liittyvistä asioista.
Tärkeää
on myös vaalia setterin sisäänrakennettuja,
periytyviä metsästysominaisuuksia, niitä
mitkä tekevät setteristä ohjaajalleen
omistautuvan, varman ja luotettavan metsästyskaverin.
Tällainen kanakoira on helppo kouluttaa –
sen luontaiset kyvyt löytää riistaa,
linnun käsittelykyky, tuulen käyttö ja
yhteyden pito. Oikeastaan ei voida edes sanoa, että
koira koulutetaan metsästäjäksi. Se on
sitä jo syntyissään. Se ainoastaan valjastetaan
toimimaan omistajansa kanssa yhdessä. Omistaja
ja koira oppivat lukemaan toisiansa.
Näiden
ominaisuuksien lisäksi setterin pitää
olla kestävä. Kestävyys muodostuu koiran
fyysisestä kunnosta ja kaikista tärkeimmästä
elementistä, rakenteesta. Parhaiten oikea rakenne
voidaan arvioida rodunomaisessa työskentelyssä.
Jalostuksessa
koiran ulkonäkö tulee viimeisenä. Rotumääritelmää
tulkintaan tämän päivän näyttelyissä
valitettavasti täysin erillään käytön
vaatimasta kestävästä rakenteesta. Setterin
tulee kestää pitkiä 8 tunnin metsästyspäiviä
ilman rasitusvammoja, ja tämä voi onnistua
vain terveeltä, oikeanlaisella rakenteella varustetulta
setteriltä. Kestävyyteen voidaan liittää
myös koiran luonne-ominaisuudet. |
|


|
Koska
setterit ovat suurimman osan vuodesta ns. kotikoiria,
luonteen osalta vaatimukset ovat mitä suurimmat.
Kun jalostuksessa haetaan muutakin kuin ulkonäköä,
saadaan luonteenkin osalta miellyttäviä, mitään
pelkäämättömiä yksilöitä.
Koiran pitää kestää normaalin elämän
rasituksia ja stressitilanteita. Setterit elävät
usein lapsiperheissä ja ne rakastavat ihmisiä.
Setteriä, joka kasvaa yksin pihan perällä
tarhassa voi olla vaikeaa saada toimivaan yhteistyöhön
metsällä. Jalostuksesta pitää karsia
pois paukkuherkät, arat, flegmaattiset ja aggressiiviset
yksilöt, sillä niillä ei ole mitään
annettavaa rodulle.
Setterin
ulkonäkö tulee pysyä sellaisena kuin
se on aina ollut. Liian pieniä tai liian suuria
koiria en suosi. Sekä irlannin- että englanninsetterin
tulee olla elegantti, urheilullinen, elinvoimainen,
iloinen, viisas ja ystävällinen.
En
ihannoi nykypäivän näyttelytoiminnan
muodostamaan kuvaa setteristä, sillä se ei
vastaa sitä koiraa minkä keskellä olen
kasvanut. Koira ei ole trendi-vaate eikä sen ulkonäön
näin ollen pidä muuttua kuin vaatteet Milanossa.
Yritän pitää irlannin- ja englanninsetterin
jalostuksessani mahdollisimman alkuperäisessä
muotissaan. Ihailen kaunista, helposti maastossa liikkuvaa
koiraa ilman liioittelua.
KASVATUSIDEA
PÄHKINÄN KUORESSA
* Terveys
* Metsästysominaisuudet
* Rakenne
* Luonne
* Ulkonäkö |
Edellä
mainituilla ei ole mitään paremmuusjärjestystä
vaan ominaisuudet yhdessä rakentavat hyvähermoisen
ja terveen metsästyskumppanin pitkäksi aikaa.



|
Breeding
I
aim to breed healthy setters with natural breed specific
working abilities and qualities that make them the best
companions. I have had my share of bad fortune with
my setters. The first one had a severe hip dysplasia
and the second one was put down early in life because
of untreatable epilepsy. In other words a healthy setter
is a happy setter, and so is the owner.
A
setter that is born with natural working abilities,
is a joy to train. These setters are born to find game
and point them out for you even in the hardest of conditions.
Hunting setter needs to have the right physical strenght
combined with the perfect structure, which enables the
setter to move effortlessly. Working together with such
a dog is something that I would like every hunter to
experience.
It
has been sad to see over the years that the breed standard
has been ‘shaped’ for the show rings and many
of the setters are no longer able to hunt or even move
the way they are supposed to move. The looks of the setter
the way show people appreciate it, is of no great importance
to me. Our dogs attend a show a few times in their lives,
at least our Setter Clubs annual special show. A setter
cannot be treated as a piece of fashionable furniture,
but with great respect for its unique skills to work with
man and be his or her best friend.
Matters
of importance to me:
* health
* genetic hunting skills
* the right structure
* character
* elegant and athletic appearance
|
|
|